keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Novelli: Kuustonen

Olin aina pitänyt Kuustosta kunnon kaverina. Kirkonmiehiä ja kaikkea. En ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan pahaa hänestä. Miten olisin voinutkaan? Sellaisesta, joka tekee Via dolo rosan tai Rafaelin enkelin? Ei sellaisesta uskoisi unissaankaan mitään pahaa.

Tulikin täysin yllätyksenä, kun se aloitti sen. Vittuilun. Keskellä kirkasta päivää, koko valtakunnan edessä. Niin kuin en tarpeeksi hyvin olisi tiennyt, että keskellä muuten kauniita kasvojani törrötti iso, epämuodostunut möykky nenänvirkaa toimittamassa. Kuustosen piti aloittaa käsittämätön kampanjansa Nenäpäivästä.

2 kommenttia:

  1. Olet näköjään juuri alottanut blogisi. Ihan hyvä alku, enemmän sisältöä vaan jatkossa. :)

    Ajattelin, että saattaisit olla kiinnostunut myös mun runoblogista. Katso ihmeessä läpi ja heitä vaikka kommentilla. Itsekin olen vasta alussa.
    http://jjjrunot.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Sisältöä tulee jatkossa kyllä enemmän! Ajattelin aloittaa pieni on kaunista -mentaliteetilla :)

    VastaaPoista